Monen
asian kuvitellaan olevan ympärillämme varsin huonosti. Miten
taloutemme onkaan hataralla pohjalla, miten velkaantunut maamme
kärsii eikä työttömyydelle näy loppua. Miksi ennen niin toimivat
tukemme ovatkin yhtäkkiä vaakalaudalla sekä kouluruokamme taso
mielestämme laskussa, puhumattakaan katuvalojen pimeästä
kohtalosta. Kaupunki säästää. Valtiomme säästää. Nämä ovat
yleisiä lausahduksia jo nuortenkin keskuudessa. Huolen ja murheen
aiheita tuntuu löytyvän yhä useamman kulman takaa ja valittamisen
ilmapiiri vangitsee meidät entistä useammin. Onko valittamisessamme
kuitenkaan mitään perää? Ovatko asiat todellisuudessa niin
huonosti mitä väitetään?
Otetaanpa
asiaan aivan uusi näkökulma. Pohditaan hetki sitä, miten hyvä
onkaan olla juuri suomalainen nuori maailmassa. Mietitään
esimerkiksi opiskelu- ja koulutusmahdollisuuksiamme. Vaikka koulun
käyminen tuntuukin meille varsin itsestäänselvyydeltä, ei se
kaikkialla kuitenkaan ole näin. Meille kouluruokailu tai oppilaiden
tasa-arvoinen kohtelu ovat itsestäänselvyyksiä, mutta tilanne on
erilainen esimerkiksi Turkissa. Haastattelin Izmirissä koulua
käynyttä nykyistä koulumme oppilasta, joka
kertoi, miten monessa Turkin koulussa oppilaat joutuvat kärsimään
hyvin epätasa-arvoisesta kohtelusta. Hyvät oppilaat pyritään
pikku hiljaa erottamaan muista ja vain heidän jatko-opinnoillaan on
väliä. Ajatus tuntuu meidän korviimme hyvin vieraalta. Olemme
varmasti kaikki perillä siitä, miten täällä mahdollisuutemme
jatko-opintojen suhteen ovat hyvinkin monipuoliset. Meitä kaikkia
kannustetaan tasapuolisesti tähtäämään omiin
unelmaopiskelupaikkoihimme. Tukea tarvitseville oppilaille tarjotaan
erityistä opastusta.
Myös
kouluruoka on toinen selvä eroavaisuus Turkkiin sekä moniin muihin
maihin verrattaessa. Kuulumme niihin harvoihin onnekkaisiin, joille
olosuhteista riippumatta taataan aina lämmin koululounas. Kunhan
vain kävelemme jonon perälle, jaksamme hetken jonottaa,
metsästämme paikan ruokasalistamme ja nautimme mukavasta
sosiaalisesta ruokailuhetkestä. Kaikesta tästä saamme tällä
hetkellä nauttia vielä ilmaiseksi. Aika erityistä kohtelua.
Kun
oikein pysähtyy miettimään, voi todella ymmärtää saavansa tätä
erityistä kohtelua myös monen muun asian kohdalla. Varmasti jo
arvaattekin mitä lista pitäisi sisällään. Terveyttä,
turvallisuutta, tukia, sananvapautta, vapautta tulla, mennä ja
matkustaa. Lista
saattaa kuulostaa mitäänsanomattomalta, eivätkä kyseiset aiheet
tunnu liikuttavan meitä sen enempää. Tosiasia kuitenkin on, että
ne ovat ajattelemisen arvoisia. Asioita, joilla lopulta on paljonkin
tekemistä elämämme sekä vallitsevien olosuhteiden kanssa.
Niitä
vain ei tulisi pitää täysin itsestäänselvyyksinä.
”Itsestäänselvyydet”
muodostuvatkin puheen teemaksi. En listaa niitä sen enempää, sen
osaatte itsekin, mutta haluan haastaa teidät. Haastaa ajattelemaan,
miten hyvä onkaan meidän suomalaisten nuorten asema.
Omaa
asemaamme suomalaisena, ja nimenomaan suomalaisena nuorena, voimme
kaikki pysähtyä miettimään huomenna. Itsenäisyyspäivänämme,
jonka jokainen viettää tavallaan. Toiset haluavat nauttia
kiireettömästä vapaapäivästä toiset ehkä viettävät päivää
perinteiden ääressä kynttilöitä sytytellen. Itse aion istua
iltaa linnan juhlien asuloistoa ihastellen. Yritetään kuitenkin
löytää kaiken tämän keskeltä tämä yksi yhdistävä ajatus.
Ajatus elämästämme suomalaisnuorina. Ajatus etuoikeuksistamme.
Moni katsoo meitä ihaillen ja toivoo omakseen samoja oikeuksia.
Ystävät, ollaan ylpeitä asemastamme!
Onnittelut teille, jotka selvisitte loppuun asti! Kyseessä oli kirjoittamani puhe, jonka pidin eilen koulumme itsenäisyyspäiväjuhlassa. Kuvat ovat viime viikonlopulta, Turun Apteekkimuseosta. Äärimmäisen positiivinen yllätys. Talo täynnä joulutunnelmaa ja alkanut joulupöytänäyttely kruunasi pikkujouluviikonlpun täydellisesti! Näissä kynttilätunnelmissa toivotankin teille mitä tunnelmallisinta itsenäisyyspäivää! Syökää suklaata ja sytytelkää kynttilöitä! <3
