HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!

Monen asian kuvitellaan olevan ympärillämme varsin huonosti. Miten taloutemme onkaan hataralla pohjalla, miten velkaantunut maamme kärsii eikä työttömyydelle näy loppua. Miksi ennen niin toimivat tukemme ovatkin yhtäkkiä vaakalaudalla sekä kouluruokamme taso mielestämme laskussa, puhumattakaan katuvalojen pimeästä kohtalosta. Kaupunki säästää. Valtiomme säästää. Nämä ovat yleisiä lausahduksia jo nuortenkin keskuudessa. Huolen ja murheen aiheita tuntuu löytyvän yhä useamman kulman takaa ja valittamisen ilmapiiri vangitsee meidät entistä useammin. Onko valittamisessamme kuitenkaan mitään perää? Ovatko asiat todellisuudessa niin huonosti mitä väitetään?

Otetaanpa asiaan aivan uusi näkökulma. Pohditaan hetki sitä, miten hyvä onkaan olla juuri suomalainen nuori maailmassa. Mietitään esimerkiksi opiskelu- ja koulutusmahdollisuuksiamme. Vaikka koulun käyminen tuntuukin meille varsin itsestäänselvyydeltä, ei se kaikkialla kuitenkaan ole näin. Meille kouluruokailu tai oppilaiden tasa-arvoinen kohtelu ovat itsestäänselvyyksiä, mutta tilanne on erilainen esimerkiksi Turkissa. Haastattelin Izmirissä koulua käynyttä nykyistä koulumme oppilasta, joka kertoi, miten monessa Turkin koulussa oppilaat joutuvat kärsimään hyvin epätasa-arvoisesta kohtelusta. Hyvät oppilaat pyritään pikku hiljaa erottamaan muista ja vain heidän jatko-opinnoillaan on väliä. Ajatus tuntuu meidän korviimme hyvin vieraalta. Olemme varmasti kaikki perillä siitä, miten täällä mahdollisuutemme jatko-opintojen suhteen ovat hyvinkin monipuoliset. Meitä kaikkia kannustetaan tasapuolisesti tähtäämään omiin unelmaopiskelupaikkoihimme. Tukea tarvitseville oppilaille tarjotaan erityistä opastusta.

Myös kouluruoka on toinen selvä eroavaisuus Turkkiin sekä moniin muihin maihin verrattaessa. Kuulumme niihin harvoihin onnekkaisiin, joille olosuhteista riippumatta taataan aina lämmin koululounas. Kunhan vain kävelemme jonon perälle, jaksamme hetken jonottaa, metsästämme paikan ruokasalistamme ja nautimme mukavasta sosiaalisesta ruokailuhetkestä. Kaikesta tästä saamme tällä hetkellä nauttia vielä ilmaiseksi. Aika erityistä kohtelua.

Kun oikein pysähtyy miettimään, voi todella ymmärtää saavansa tätä erityistä kohtelua myös monen muun asian kohdalla. Varmasti jo arvaattekin mitä lista pitäisi sisällään. Terveyttä, turvallisuutta, tukia, sananvapautta, vapautta tulla, mennä ja matkustaa. Lista saattaa kuulostaa mitäänsanomattomalta, eivätkä kyseiset aiheet tunnu liikuttavan meitä sen enempää. Tosiasia kuitenkin on, että ne ovat ajattelemisen arvoisia. Asioita, joilla lopulta on paljonkin tekemistä elämämme sekä vallitsevien olosuhteiden kanssa. 
Niitä vain ei tulisi pitää täysin itsestäänselvyyksinä.

”Itsestäänselvyydet” muodostuvatkin puheen teemaksi. En listaa niitä sen enempää, sen osaatte itsekin, mutta haluan haastaa teidät. Haastaa ajattelemaan, miten hyvä onkaan meidän suomalaisten nuorten asema.

Omaa asemaamme suomalaisena, ja nimenomaan suomalaisena nuorena, voimme kaikki pysähtyä miettimään huomenna. Itsenäisyyspäivänämme, jonka jokainen viettää tavallaan. Toiset haluavat nauttia kiireettömästä vapaapäivästä toiset ehkä viettävät päivää perinteiden ääressä kynttilöitä sytytellen. Itse aion istua iltaa linnan juhlien asuloistoa ihastellen. Yritetään kuitenkin löytää kaiken tämän keskeltä tämä yksi yhdistävä ajatus. Ajatus elämästämme suomalaisnuorina. Ajatus etuoikeuksistamme. Moni katsoo meitä ihaillen ja toivoo omakseen samoja oikeuksia. Ystävät, ollaan ylpeitä asemastamme!

Onnittelut teille, jotka selvisitte loppuun asti! Kyseessä oli kirjoittamani puhe, jonka pidin eilen koulumme itsenäisyyspäiväjuhlassa. Kuvat ovat viime viikonlopulta, Turun Apteekkimuseosta. Äärimmäisen positiivinen yllätys. Talo täynnä joulutunnelmaa ja alkanut joulupöytänäyttely kruunasi pikkujouluviikonlpun täydellisesti! Näissä kynttilätunnelmissa toivotankin teille mitä tunnelmallisinta itsenäisyyspäivää! Syökää suklaata ja sytytelkää kynttilöitä! <3